Mikä on ongelma oluen kasvattamisessa?

Ensiksi tarkastelemme oluen ainesosina olevien humalan ja ohran viljelyä. Niiden on oltava luonnonmukaisesti viljeltyjä ja torjunta-aineettomia.

Mikä on ongelma oluen pakkauksissa? Tynnyri vai pullo?

Entä oluen pakkaus? Uudelleenkäytettävät tynnyrit, jotka tunnetaan myös nimellä tynnyrit, ovat kestävimpiä. Ne voidaan puhdistaa ja käyttää yhä uudelleen. Niitä on saatavana 25, 50 tai 100 litran kokoisina, ja niiden käyttöikä on noin 20 vuotta, ja ne ovat täysin kierrätettävissä. Lisäksi pakkauksen ja sisällön eli oluen suhde on erittäin hyvä. Toisella sijalla ovat olutpullot, joissa on kääntyvä korkki. Myös ne voidaan puhdistaa ja käyttää uudelleen yhä uudelleen. Liittovaltion ympäristöviraston mukaan tämä tapahtuu lasipullojen kohdalla jopa 50 kertaa. Kruunukorkillisilla olutpulloilla on ongelma! Mitä kruunukorkille tapahtuu? Ne päätyvät keltaiseen roskikseen/keltaiseen pussiin. Yleensä kruunukorkit on valmistettu alumiinista ja niihin on liimattu muovitiivisteet. Kun alumiini kierrätetään/sulatetaan, muovi yksinkertaisesti palaa pois. Jäljelle jäävä materiaali eli alumiini on muotoiltava uudelleen. Uusi muovitiiviste on kiinnitettävä uudelleen. Olisi parempi käyttää kruunukorkit uudelleen, mutta valitettavasti se ei onnistu hygieenisistä syistä eikä muodon vuoksi, koska kruunukorkki taipuu avattaessa. Kolmannella sijalla ovat alumiinitölkit. Niitä ei käytetä 1:1 uudelleen, vaan ne sulatetaan ensin. Kierrätys on erittäin energiaintensiivistä. Myös alumiinin tuottaminen kivestä eli bauksiitista kuluttaa paljon energiaa. Neljäntenä ovat uudelleenkäytettävät muovipullot. Ne puhdistetaan ja voidaan täyttää uudelleen. Pullot saavat yleensä joka kerta uuden korkin. Jos pullot on valmistettu PET:stä, niitä voidaan liittovaltion ympäristöviraston mukaan käyttää uudelleen jopa 20 kertaa. Viimeisellä sijalla ovat kertakäyttöiset muovipullot. Ne sulatetaan joka kerta uudelleen ja jalostetaan uusiksi tuotteiksi. Tämä vaatii joka kerta paljon energiaa.

Mikä on ongelma olutlaatikoiden käytössä?

Olutlaatikot valmistetaan yleensä HD-PE:stä, joka tunnetaan myös nimellä high density polyethylene, eli keskitiheä polyeteeni. Tässä on toinen vertailu: suksien pinnat valmistetaan myös polyeteenistä, mutta eräänlaisesta erittäin suuren molekyylipainon polyeteenistä, joka tunnetaan myös nimellä UHMW-PE. Käytön aikana olutlaatikot, kuten suksetkin, aiheuttavat mikromuovihiertymiä. Joka kerta, kun laatikkoa raahataan lattialla, jäljelle jää hieman muovia.

Mikä ongelma on olutpullojen etiketeissä?

Kukapa ei olisi kokenut sitä, lämmin kevätpäivä, yksi vuoden viimeisistä hiihtoretkistä, istuminen joen rannalla loistavan firn-päivän jälkeen, auringosta nauttiminen ja oluen jäähdyttäminen. Heti kun palaat takaisin, oluen etiketit ovat jo irronneet ja kelluneet pois. Kolme ongelmaa nousee esiin. Ensinnäkin etikettien liiman pitäisi olla biohajoavaa, toiseksi paperin pitäisi olla biohajoavaa ja kolmanneksi etikettien painomusteen pitäisi olla biohajoavaa. Etikettimme kelluvat nyt joessa, ja jonain päivänä ne saattavat päätyä jopa mereen.

Mikä on logistiikan ongelma?

Oluen kuljetus tuottaa mikromuovia kuorma-autojen renkaiden hankauksen ja paljon hiilidioksidia. Siksi on parempi, että ostat oluen mahdollisimman läheltä, koska silloin syntyy vähemmän hiilidioksidia ja mikromuovia.

Miltä kestävän oluen pitäisi näyttää?

Yhteenvetona voidaan todeta, että kestävin olut on luomuolut, joka nautitaan suoraan panimossa pyöräretkellä. Logistiikka on vähäistä tai sitä ei tarvita lainkaan, mikromuovia ei synny ja olut voidaan tarjoilla suoraan uudelleenkäytettävistä tynnyreistä. Kippis!